Minä en ymmärrä miksi kaikki on näin vaikeaa.
   Ilmeisesti todellisuus on tänä kesänä kieroutunut pahasti ja aiheuttanut uuden vääristymän, joka kohdistuu minuun - festivaalinegaation. Ensin meni reilaamisen takia kaikki mahtavat kesäkuun festarit sivu suun, mikä sinänsä ei ollut paha juttu, koska olin reilaamassa ja se oli taatusti yhtä hauskaa kuin festareilla olisi ollut. Mutta nyt, kun olen taas täällä, aikataulut menevät niin solmuun että en pääse minnekään. Olin jo alistunut siihen, että "keikkakaveriporukkani" ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään kiinnostaville festareille, mutta sitten löysin uudestaan Wanaja Festivalin sivut ja aloin elätellä toiveita, sillä se on kuitenkin Hämeenlinnassa ja sinne voisi tehdä "päiväretken". Suuria suunnitelmia majoituksineen kaikkineen ei siis tarvitsisi.
   Ensin kyselin niiltä kavereiltani, jotka taatusti pitävät samoista bändeistä kuin minä, mutta pian soittelin epätoivoisena niillekin, joiden musiikkimaku ei todellakaan vastaa omaani. Kaikilla oli kuitenkin jo muita suunnitelmia. Minkäs voin kun olin liian myöhään liikkeellä. Siskostakaan ei ole apua kun se on riparilla.
   Illalla kaikessa uhmassani päätin lähteä Wanajaan yksin, mutta kappas, kun aamulla VR:n ja Matkahuollon sivut surffailen: eihän Hämeenlinnasta pääse pois ellei lähde kesken Stam1nan keikan, mitä en enää koskaan tee. Autollakaan en ole menossa ilman kartanlukijaa, jota nyt ei ole saatavilla, koska siitä seuraisi vain säätöä ja ahdistusta.
   Ensi kesänä on pakko päästä jonnekin. Ja syksyllä kaikki mahdolliset keikat läpi, vaikka yksin jos ei muuten.