Tulevaisuus on selvinnyt. Pääsin varasijalta opiskelemaan. Siispä kalenteria ostamaan. En nimittäin pystynyt ostamaan kalenteria, kun en tiennyt ensi vuodesta. Se oli tosi outoa. Koko epämääräisyys ja epävarmuus symbolisoitui kalenteriin. En kerta kaikkiaan voinut ostaa sitä, vaikka tiesin kyllä millaisen halusin ensi vuodesta riippumatta. Hassu olen.

Nyt on edessä rippileiri - ensimmäistä kertaa yövalvojan ominaisuudessa. Uskon ettei mitään ongelmia tule (ja toki mulla on salaisia aseita mukana jos tulee), mutta silti vähän jännittää.
Täytyy  vaan ottaa sellainen koirankouluttaja-asenne - tiukkana on oltava ja periksi ei anneta. Ja kasvattajan kolme tehokeinoa, uhkailu, kiristys ja lahjonta auttavat varmasti tarvittaessa. Ainahan voi myös korostaa kuinka iso, kokenut ja vanha on. "Olen ylioppilas ja kohta korkeakouluopiskelija, ajokortti on jo ollut vuoden ja puoli Eurooppaa nähty" ja niin edelleen.

Kuitenkin mukavaa palata taas leirille, luulin että se olisi jo taakse jäänyttä aikaa kun isosena olin tietoisesti viimeistä kertaa viime vuonna. Leirielämä on kuitenkin aina omaa luokkaansa.